• marjatamm

Miikka Salavuo: Vertaisarviointi on yhteisöllistä oppimista parhaimmillaan

Uuden opetussuunnitelman ja toisaalta digitaalisuuden tarjoamien mahdollisuuksien myötä vertaisarviointia on alettu soveltaa Suomen kouluissa. Vertaisarviointi tulee nähdä oppimisen välineenä ja menetelmänä, joka voi osallistaa opiskelijaa ja lisätä vastuun ja omistajuuden tunnetta opiskeluun. Se luo uusia mahdollisuuksia tukea ryhmän yksilöllistä oppimista.


Oppimistulokset voivat parantua jo pelkästään siitä syystä, että opiskelijan on aktiivisesti tutustuttava erilaisiin näkökulmiin opiskeltavasta aiheesta ja annettava niistä perusteltua palutetta. Kun oppilas arvioi toisten tehtäviä tai toimintaa, hän arvioi myös muita ja omaa toimintaansa suhteessa muihin. Samalla hän kertaa vielä kerran opiskeltua aihetta ja hakee kenties lisätietoa asian selventämiseksi. Yhteisöllistä tiedonrakentamista parhaimmillaan. Arvioija voi selventää tai kysyä tarkennuksia selitykseen, aivan kuten Palinscarin ja Brownin (1984) vastavuoroisen opettamisen mallissa. Kysyminen ja selittäminen ovat olennaisia oppimisen kannalta. Molemmat prosessit ovat läsnä vertaisarvioinnissa. Vertaisarviointi voi hyvin toteutettuna kehittää laajasti oppimisen taitoja, varsinkin itsesäätelyn osalta.


Vertaisarviointi taitojen kehittämisessä



Vertaisarviointi onkin yksi parhaista menetelmistä tukea elinikäisen oppimisen taitojen kehittämistä. Oppilaille voidaan antaa ryhmätehtävän yhteydessä tiettyjä kriteereitä tai arviointilauseita. He voivat siten ryhmässä toimiessaan huomioida nämä arvioinnin kohteet ja näin säätää toimintaansa. He voivat arvioida toisten jäsenten toimintaa esimerkiksi informaatio- ja vuorovaikutustaitojen osalta ennalta annettujen kriteerien perusteella.

Esimerkiksi opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen taitoja voidaan tukea näin vertaisarvioinnin avulla. Oppilaat voivat arvioida toistensa toimintaa sähköisessä järjestelmässä, joka siten laskee esimerkiksi koko ryhmän keskiarvon tietyn toiminnan osalta. Kun oppilaat kokevat tiettyjen asioiden olevan arvioinnin kohteena, he kiinnittävät huomiota niihin varmemmin - aivan kuin peleissä.


Vertaisarvioinnin haasteita


Vertaisarviointi ei aina sovellu sellaiseen perinteiseen arviointikulttuuriin, jossa arvioinnin tarkoituksena on luokitella ja asettaa oppilaita järjestykseen. Sen soveltaminen edellyttää myös muutosta oppilaiden asenteissa suhteessa arviointiin. Monelle oppilaalle vertaisarviointi on uusi asia, jonka he saattavat käsittää perinteisenä arvosteluna. On itsestään selvää, että vertaisarviointi on subjektiivista toimintaa: arvioihin vaikuttavat monet ulkoiset seikat. Heillä ei välttämättä ole kokemusta arvioinnista, eikä itseluottamusta arvioinnin toteuttamiseen, koska sen on katsottu olevan opettajan rooliin ja statukseen liittyvä tehtävä. Toisaalta voidaan ajatella, että oppilailla on hyvät mahdollisuudet auttaa ja tukea toisiaan arvioinnin kautta, koska he ovat juuri oppineet ja opiskelleet kyseisiä asioita, ja ovat toistensa kanssa samalla tasolla.


Erilaiset sosiaaliset suhteet vaikuttavat vahvemmin oppilaiden toisilleen antamiin arvosanoihin. Tutkimuksissa on havaittu, että kavereille saatetaan antaa todellista parempi arvosana ja toisaalta myös tarkemmat kommentit kuin tuntemattomalle oppilaalle. Summatiivisen arvioinnin sijaan on vertaisarvioinnissa järkevää keskittyä laadulliseen, rakentavaan palautteeseen.


Miten vertaisarviointia toteutetaan?


Vertaisarvioinnin tulee olla oppijalähtöinen prosessi, sisäisesti motivoitunut eikä ulkoisesti ohjattu. Sitä onkin hyvä harjoitella ja ohjeistaa hyvin ennen varsinaista käyttöä. On huolehdittava, että oppijalla on riittävän hyvät työvälineet toteuttaa vertaisarviointia, esimerkiksi tietyn arviointikehikon tai ennakkoon annettujen kriteerien perusteella. Esimerkiksi Mercerin (1998) tutkivan puheen mallia tai Bloomin taksonomian tasoista johdettuja lauseita voi käyttää ohjenuorana palautteenannossa. Sähköiseen oppimateriaaliin voidaan liittää lomakkeita, jolloin vertaisarviointi on näkyvää ja tiiviisti integroitu opittavaan aiheeseen.


Oppilasta tuetaan vertaisarvioinnin, opettajan palautteen ja koneellisen, automaattisen pisteytyksen avulla. Esimerkiksi Tabletkoulussa on mahdollista määritellä, missä määrin vertaisarviointi vaikuttaa opiskelijan yhteispisteisiin. Sovellukset auttavat opettajia ja oppilaita rakentamaan arvioinnista kokonaisuuden, jossa voidaan diagnosoida oppilaan osaamista ja edistymistä sekä kohdistaa opiskelutoimintaa eri vaikeusasteilla tai lähikehityksen vyöhykkeellä suoritettaviin tehtäviin. Tekoäly on vahvasti tulossa opettajien ja oppilaiden avuksi tukemaan oppimista. Kone voi tutkia oppilaan suoriutumista eri tyyppisessä toiminnassa ja antaa hänelle suosituksia tai ohjata häntä sopiviin tehtävin tai arvioimaan tiettyjen oppilaiden tehtäviä osaamistasoonsa perustuen.


Itse arviointiprosessikin voi olla vertaisen tai opettajan arvioinnin kohteena. On myös hyödyllistä, jos opettajalla on mahdollisuus korjata tai muokata oppilaan toiselle antamaa arviota digiympäristössä. Toisaalta, useissa tutkimuksissa on huomattu, etteivät oppilaiden antamat arviot eroa merkittävästi opettajan arvioista. Olisikin mielenkiintoista tutkia, miten varsinkin kuvalliseen ja pelilliseen, jatkuvaan arviointiin tottunut sukupolvi suhtautuu opiskelun vertaisarviointiin.

KOULUTUKSEN ARVIOINTIKESKUS, 

KASVATUSTIETEELLINEN TIEDEKUNTA

PL 9, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO